Luistelukoulu sopii erinomaisesti ujollekin lapselle. Arempien lasten kohdalla harrastuksen aloittaminen vaatii usein hieman enemmän valmistelua ja kärsivällisyyttä, mutta luistelu on itse asiassa monella tapaa erityisen hyvä valinta temperamentiltaan varautuneelle lapselle. Alla käymme läpi yleisimmät kysymykset, jotka ujon lapsen vanhemmille nousevat mieleen.
Miten luistelu sopii temperamentiltaan aralle lapselle?
Luistelu sopii aralle lapselle hyvin, koska jäällä oppiminen on luonteeltaan konkreettista ja eteneminen tapahtuu omaan tahtiin. Ujo lapsi ei joudu suoriutumaan yleisölle tai kilpailemaan muita vastaan, vaan voi keskittyä omaan tekemiseensä turvallisessa ryhmässä. Luistelukoulussa harjoitellaan yhdessä oman tasoisen ryhmän kanssa ohjaajien kannustaessa ja opastaessa.
Luistelu tarjoaa aralle lapselle jotain erityisen arvokasta: konkreettista, fyysistä tekemistä, jossa ei tarvitse puhua paljon. Jäällä liikkuminen vie huomion pois sosiaalisesta jännityksestä, ja onnistumisen kokemukset, kuten ensimmäinen itsenäinen liuku, rakentavat itseluottamusta hiljaa mutta varmasti. Meillä ETK:ssa ohjaajamme ovat tottuneet kohtaamaan erilaisia lapsia, ja tunnistamme arempien lasten tarpeen edetä rauhallisemmin ja antaa omaa tilaa tarvittaessa.
Mitä luistelukoulussa tapahtuu ensimmäisillä tunneilla?
Ensimmäisillä luistelukoulutunneilla tutustutaan jäähän leikkimielisesti ja turvallisesti. Ohjaajat ottavat lapset vastaan kaukalon luona ja auttavat heidät jäälle. Tunti kestää 40 minuuttia, ja sen aikana harjoitellaan muun muassa seisomista, kävelyä jäällä ja kaatumista oikein.
Ensimmäisten tuntien aikana jäällä on mukana avustavia ohjaajia sekä kokeneempia luistelijoita, jotka auttavat lapsia tasapainon löytämisessä. Tämä tarkoittaa, että ujo lapsi saa henkilökohtaista huomiota ilman, että häntä nostetaan esiin ryhmän edessä. Kaatuminen on täysin normaali osa tuntia, ja ohjaajat muistuttavat siitä kannustavasti: kaikki kaatuivat aikanaan, jopa ohjaajat itse.
Vanhemmat siirtyvät katsomoon tai voivat hyödyntää tunnin omaan aikaan. Ohjaajat huolehtivat lapsesta, jos tulee ikävä tai pieniä kolhuja. Lapsi on siis turvassa, vaikka vanhempi ei ole vierellä.
Voiko ujo lapsi jäädä sivuun ryhmässä?
Ujo lapsi voi aluksi vetäytyä hieman taka-alalle, ja se on täysin normaalia. Luistelukouluryhmässä ei kuitenkaan jää yksin, koska ohjaajat seuraavat aktiivisesti jokaisen lapsen tilannetta ja lähestyvät arkoja lapsia rauhallisesti. Ryhmätoiminta on suunniteltu niin, että kaikki osallistuvat omalla tavallaan.
Luistelukoulussa ei ole tiukkaa suoritusjärjestystä tai tilannetta, jossa lapsi joutuisi tekemään jotain yksin kaikkien katsellessa. Harjoittelu tapahtuu pääosin yhtä aikaa koko ryhmän kanssa, mikä antaa ujollekin lapselle mahdollisuuden sulautua joukkoon. Ajan myötä yhteinen tekeminen ja tutuksi tulleet kaverit sekä ohjaajat madaltavat kynnystä osallistua rohkeammin.
Jos lapsi on erityisen arka, on hyvä kertoa ohjaajalle asiasta etukäteen. Pieni tieto lapsen temperamentista auttaa meitä kohtaamaan lapsen juuri oikealla tavalla alusta alkaen.
Miten vanhempi voi valmistella ujon lapsen luistelukouluun?
Paras tapa valmistella ujo lapsi luistelukouluun on kertoa etukäteen, mitä odottaa. Kerro, että jää on liukas, kaatuminen kuuluu asiaan ja kaikki muutkin lapset ovat alussa samassa tilanteessa. Konkreettinen tieto vähentää jännitystä huomattavasti enemmän kuin pelkkä rohkaisu.
Käytännön valmistelut auttavat myös paljon:
- Kokeile luistimia kotona ennen ensimmäistä tuntia, esimerkiksi maton päällä seisten ja kävellen. Tuttu tunne jalassa vähentää jännitystä hallilla.
- Käy lapsen kanssa vessassa juuri ennen tunnin alkua, jotta keskeytyksiä tulee mahdollisimman vähän.
- Kerro lapselle, mitä tunnilla tapahtuu: ohjaajat odottavat jään reunalla, sinä katsot katsomosta ja haet lapsen tunnin jälkeen.
- Muistuta, että kaatuminen on hauskaa eikä satu, kun se tehdään oikein.
Vältä lupaamista, että ”ei tarvitse tehdä mitään pelottavaa”. Rehellisempi viesti on, että jäällä on turvallista ja ohjaajat auttavat aina.
Missä iässä ujon lapsen kannattaa aloittaa luistelu?
Ujolle lapselle sopiva aloitusikä luistelulle on sama kuin muillekin: tyypillisesti 3–8 vuotta. Tärkeintä ei ole täsmällinen ikä vaan lapsen valmius. Jotkut ujot lapset ovat valmiita kokeilemaan uutta harrastusta jo kolmevuotiaana, toiset hyötyvät siitä, että odottavat vuoden tai kaksi lisää. Kannattaa seurata lapsen omia signaaleja: jos lapsi osoittaa kiinnostusta luistelua tai jäätä kohtaan, se on hyvä merkki siitä, että aika on oikea.
Luistelukouluun voi tulla täysin ilman aiempaa kokemusta jäästä, joten aloittamista ei tarvitse lykätä sen takia, että lapsi ei ole koskaan luistellut.
Mitä jos lapsi haluaa lopettaa luistelukoulun kesken?
Jos ujo lapsi haluaa lopettaa luistelukoulun, kannattaa ensin selvittää, mistä toive kumpuaa. Usein kyse ei ole siitä, että luistelu ei kiinnosta, vaan uuden tilanteen jännityksestä tai yhdestä huonosta kerrasta. Muutaman tunnin jälkeen tilanne selkiytyy yleensä huomattavasti. ETK:n luistelukoulussa ilmoittautumisen voi perua kahden kokeilukerran jälkeen, jos harrastus ei siinä hetkessä syystä tai toisesta lähde käyntiin.
Hyvä lähestymistapa on sopia lapsen kanssa, että kokeillaan ennen lopullista päätöstä. Vaikka ensimmäiset pari tuntia olisivat haastavampia, voi seuraavalla kerralla aiemmin itkuinen lapsi juosta innokkaana jäälle. Kannattaa myös jutella ohjaajan kanssa, sillä me voimme usein kertoa, miten lapsi käyttäytyy jäällä, vaikka kotona puhuisi lopettamisesta.
Jos lapsi kuitenkin johdonmukaisesti vastustaa luistelua kokeilun jälkeenkin, on viisaampaa kuunnella lasta kuin pakottaa jatkamaan. Harrastuksen pitää tuntua lapsesta omalta, ei velvollisuudelta.